300 päivää aikaa parantua –Luulitko, että sairaista pidetään huolta?

Järjestelmämme on sairas. Sairaampi kuin perheenjäsenemme, joiden kamppailua olemme seuranneet ja rinnalla eläneet. Olemme nähnyt, miten järjestelmä ei kannattele vaan lamauttaa, ei tue vaan torjuu.

Työttömien määrän jatkuvasti kasvaessa vähäiselläkin työllä pitäisi olla arvo. Moni työtön on oikeasti sairas – eikä siksi, ettei haluaisi tehdä työtä, vaan koska sairastuttuaan ihmisen pitäisi 300 päivän jälkeen kyetä kokoaikaiseen työhön. Oli sairaus tai onnettomuus mikä tahansa.

"Sairastavat ihmiset ovat valtava, hukattu voimavara. "

Sairastavat ihmiset ovat valtava, hukattu voimavara. He ovat koulutettuja, motivoituneita, halukkaita tekemään oman osansa. Moni pystyisi työskentelemään – vähän kerrallaan, osa-aikaisesti, kevyesti, oman kunnon sallimissa rajoissa. Mutta heitä ei päästetä töihin. Eikä eläkkeelle. Eikä edes sairaslomalle. Sen sijaan heitä pidetään mieluummin "työttöminä työnhakijoina", joiden on haettava kokoaikatyötä, jota he eivät pysty tekemään.

Sairauspäivärahaa saa enintään 300 arkipäivältä – jos ei satu sairastumaan mielenterveysongelmiin tänä aikana. Mitä kyllä kovasti yhteiskuntana yritämme. Sen jälkeen edessä voi olla tyhjyys: ei kuntoutusta, ei enää mahdollisuutta uudelleenkouluttautua. Monella menee terveyden lisäksi talous. Pienimuotoinen työskentely kiellettiin suojaosan poiston myötä. Ja jos tekee töitä, joutuu pelkäämään, ettei eläkepäätöstä tästä syystä myönnetä: kasvoton Kelan tai Kevan lääkäri voi arvioida työkykyiseksi näkemättä ihmistä koskaan – täysin erikoislääkäreiden lausuntojen vastaisesti.

" Sairaan valinnanvapaus toteutuu pahimmillaan ruoan ja lääkkeiden välillä."

Sairaat ihmiset ajetaan nurkkaan. Ei töihin, ei eläkkeelle, ei kouluun. Ja samaan aikaan heiltä viedään perusturva ja asunto. Sairaan valinnanvapaus toteutuu pahimmillaan ruoan ja lääkkeiden välillä.

Sen sijaan, että sairaiden annettaisiin rakentaa hyvinvointivaltiota ja omaa tulevaisuuttaan työllä, poliittisia päätöksiä tehdään tutkimatta, miten ne vaikuttavat pitkäaikaissairaan elämään:

  • Asumistukea on leikattu – Nyt monet joutuvat pahimmillaan myymään oman kotinsa tappiolla ja siirtymään vuokralle asumistukea saadakseen. 

  • Pitkä sairasloma voi johtaa vuokralta häätöön. Asunnottomien määrä Helsingissä on ensi kertaa kymmeneen vuoteen kasvussa, joihin lukeutuu päihde- ja terveysongelmista kärsivien lisäksi enenevissä määrin myös työssäkäyviä. 

  • Aikuiskoulutuksesta on leikattu 120 miljoonaa euroa – et voi tehdä vanhaa työtäsi, mutta et myöskään opiskella uutta.

  • Lääkekatto on noussut – 626,94 euroon.

  • Mielenterveys pettää. Masennus, ahdistus ja uupumus seuraavat sairastumisen perässä – kuten THL ja Mieli ry ovat varoittaneet.

Samalla järjestelmä itse kuormittuu, hidastuu ja kallistuu. Ihmiset juoksevat lääkärissä hakemassa lausuntoja – eivät hoitoa. He käyvät TE-toimistossa, vaikka eivät pysty kokoaikatyöhön. Lomakkeet pyörivät virastosta toiseen. Ja päätöksiä tehdään yhä useammin hallinto-oikeuden kautta.

Ei ole ihme, että mielenterveysongelmat ovat suurin yksittäinen syy sairauspoissaoloihin Suomessa. Samalla Sote -menot kasvavat, vaikka palveluista leikataan.

Huolestuttavaa on, ettei tätä seurata ja mitata. Ei ole tilastoa, kuinka moni putoaa väliin. Päätöksiä tehdään, vaikka vaikutuksia ei tunneta – ja hinta jää niiden maksettavaksi, jotka jo valmiiksi kamppailevat.

Tämä kirjoitus kertoo niistä, jotka ovat päässeet palveluiden piiriin. Niistä, jotka ovat päässeet erikoissairaanhoitoon ja sairaslomalle. Osaa pompotetaan tälläkin hetkellä terveyskeskuksissa. Erikoissairaanhoitoon pääsy on vaikeutunut sote-uudistuksen jälkeen. Tämä aihe ansaitsee oman kirjoituksensa.

Nyt tarvitaan inhimillistä muutosta. Tarvitsemme ihmislähtöisen järjestelmän. Päätöksentekoa, joka pohjautuu tietoon.

Odottavan aika on sairaan pitkä, eikä kukaan ei ole yhteiskunnalle turha.

YHDESSÄ EHDOLLA HELSINGIN KAUPUNGINVALTUUSTOON

Anton Palmu 779
Vihreät – De Gröna

Oona Hagman 619
SFP – RKP

Yhteistyötä niin kotona kuin kentillä, yli puoluerajojen. Tuplasti perehtymistä, vaikuttamista ja verkostoja.

Toimivaa ja hyvinvoivaa kaupunkia rakennetaan yhdessä – tillsammans!

Seuraava
Seuraava

Perheväkivalta ei katso puoluerajoja