Valtio on leikannut järjestöjen rahoitusta, jotka tekevät elintärkeää työtä perheväkivallan ehkäisyssä. Esimerkiksi Ensi- ja turvakotien liiton avustusta on pienennetty 10 prosentilla tänä vuonna – ilman, että leikkausten vaikutuksia on arvioitu. Tämä vaarantaa uhrien avunsaantia juuri silloin, kun he tarvitsevat sitä eniten.

"Helsingin kaupunki ei ylläpidä omia turvakoteja.
Apu väkivallan uhreille lepää järjestöjen varassa, joilta nyt leikataan."

Olemme lastensuojelussa ja vapaaehtoistyössä nähneet läheltä, miten perheväkivalta vaikuttaa lapseen, uhriin ja koko perheeseen. Väkivalta ei tapahdu vain teon hetkellä – se on jatkuvaa varuillaan oloa, pelkoa ja jännitystä. Lapsi ei ole sivustaseuraaja, vaan kokija, jonka maailma rakentuu turvattomuudelle.

"Jopa 90 % väkivallasta jää piiloon."

Suomessa joka kolmas nainen on kokenut fyysistä väkivaltaa tai sillä uhkailua parisuhteessa. Poliisin tietoon tuli viime vuonna yli 12 000 tapausta – ja se on vain jäävuoren huippu: todellisuudessa jopa 90 % tapauksista jää piiloon. Pelkästään naisiin kohdistuva väkivalta maksaa terveydenhuollolle arviolta 150 miljoonaa euroa vuodessa.

Väkivalta voi olla fyysistä, henkistä, seksuaalista tai taloudellista. Se voi jatkua vuosia ja pahimmillaan päättyä kuolemaan. Siksi meidän on toimittava ennen kuin on liian myöhäistä.

Tarvitsemme matalan kynnyksen palveluita: turvakoteja, kriisiapua, perheneuvontaa ja keskustelutukea. Ja samalla meidän on muutettava asenteita – purettava hiljaisuutta, pelkoa ja väkivallan oikeuttavia normeja.

Avun hakeminen on vaikeaa. Häpeä, pelko ja toivottomuus estävät monia astumasta ulos. Apua on oltava tarjolla heti – ei kuukausien päästä.

"Maahanmuuttajat ovat erityisen haavoittuvassa asemassa."

Erityisen haavoittavassa asemassa ovat maahanmuuttajataustaiset henkilöt, joilla avun esteet voivat kasautua: kieli, kulttuurierot, juridinen asema ja yhteisöllinen paine. Helsingin on varmistettava, että apua saa ilman esteitä ja omalla kielellä.

Meillä on Helsingissä vahva palveluverkosto – kiitos myös järjestöjen. Pääkaupungin turvakoti, Monika-Naiset, Naisten Linja, Miessakit, MLL ja muut ovat korvaamaton osa tätä työtä. Mutta nyt tätä verkostoa ollaan heikentämässä.

Mikä siis avuksi? Tarvitsemme selkeän suunnan. Meidän on vahvistettava varhaista puuttumista, tuettava tekijöiden hoitoon hakeutumista ja panostettava tasa-arvokasvatukseen. Yhteiskunta ei voi säästää niistä palveluista, jotka estävät sukupolvien väkivaltaa.

Perheväkivalta nimittäin periytyy. Lapsi, joka elää väkivallan varjossa, kantaa sen mukanaan pitkälle aikuisuuteen – joskus omiin ihmissuhteisiinsa. Kierre on katkaistava.

"Tarvitaan päättäjiä, jotka eivät pelkää tarttua vaikeisiin asioihin."

Me tulemme kaupunginvaltuustossa tekemään työtä tämän eteen. Olemme jo perustaneet jouluiloa.fi-kampanjan ja tehneet vapaaehtoistyötä, mutta nyt tarvitaan enemmän. Tarvitaan päättäjiä, jotka eivät pelkää tarttua vaikeisiin asioihin.

Koska väkivalta ei katso puoluerajoja.

Perheväkivalta ei katso puoluerajoja

Anton Palmu

Perheväkivalta ei katso puoluerajoja

300 päivää aikaa parantua –Luulitko, että sairaista pidetään huolta?

Siirtolapuutarhat – osa ratkaisua, ei ongelmaa

Anton Palmu